Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

28.5.2016 klo 09:48

Joukkovoimalla sosiaalifoorumissa

Joukkovoiman paneelissa vasemmalta oikealle  Ruben Mikkonen , Judith Krapi, Liisa Ahola; Veikka Lahtinen ja Petra Packalén.
Joukkovoiman paneelissa vasemmalta oikealle Ruben Mikkonen , Judith Krapi, Liisa Ahola, Veikka Lahtinen ja Petra Packalén.

 

Teksti: LIISA AHOLA, kuva: PENTTI HÄNNINEN
Vasemmistossa ihmiset ovat järkevästä talouspolitiikasta eri mieltä kuin tämän maan hallitus. Vasemmistoliiton talouspoliittinen ohjelma viime vaaleissa ei valitettavasti auennut äänestäjille. Sen tähden saimme sellaisen eduskunnan ja hallituksenkin kuin saimme. Nyt olemme päässeet kokemaan jo toista vuotta tätä kurjistamispolitiikkaa. Se on tehnyt tehtävänsä ihmisten elämässä. Leipäjonoista on tullut osa hyväksyttyä arkipäivää. Eletään niin kuin ihmisten kuuluisikin käydä pyytämässä ilmaista ruokaa toimeentulonsa jatkeeksi ja henkensä pitimiksi.

Joukkovoima Pirkanmaa piti sosiaalifoorumissa paneelikeskustelun otsikolla Hallituspolitiikka versus ihmisyys. Paneelin puheenjohtajana toimi Ruben Mikkonen ja sen jäseniä olivat pari vuotta Suomessa asunut Judith Krapi, blogisti Veikka Lahtinen, ammattiyhdistysaktiivi, joukkovoimalainen Petra Packalén ja pienituloisia, monisairaita eläkeläisiä Joukkovoimassa edustanut Liisa Ahola.

Joukkovoima haluaa saada ihmisten oman äänen kuuluviin. Joukkovoimalaiset, joilla useimmilla itsellään ei enää ole mitään menetettävää, ovat havainneet, ettei kukaan halua leimautua köyhäksi ja syrjityksi julkisesti. Niinpä tätä ihmisten halua pysyä nimettominä ja kasvottomina kunnioitettiin. Myös ilmaisruuan jakelupaikan henkilökunta toivoi voivansa  pysyä julkisuudessa tuntemattomana ja nimettömänä. Joukkovoimalaiset menivät haastattelemaan ihmisiä sinne, missä tiesivät maan hiljaisten liikkuvan. Suurin osa pyydetyistä kieltäytyi haastattelusta. Jotkut perustelivat kiirellä, toiset sillä, ettei heitä kukaan kuule, eikä heidän mielipiteestään ole mitään hyötyä. Myönteisesti vastasi silti riittävän moni eikä kaikkea materiaalia tarvinnut edes käyttää. Taiteilija Hannetuuli kuvasi, haastatteli ja editoi puhuttelevan videon ja hänen poikansa Akselin musiikki soi taustalla.

Videolla ihmiset saivat omin sanoin kertoa arjestaan ja sen ongelmista. Yhteistä heille oli taloudellisen niukkuuden kokeminen, konkreettinen osattomuus. Selviytymiskeinoja olivat jatkuva kulutuksesta kieltäytyminen, roskiksien kaivelu, villivihannesten keruu, ystävien ja sukulaisten apu. Puoli vuotta tulottomana eläneelle naiselle kissan ruokkiminen oli stressin aihe. ”Seitsemänkymmentäviisi senttiä päivässä on suuri juttu.” Valitettavasti ei ole ennen kuulumatonta, että ihminen joutuu täällä rakkaassa Suomessamme elämään puoli vuotta, jopa kauemmin, ilman tuloja. Viranomaisilla on valta määritellä monenlaisia asioita, tehdä muun muassa omalla päätöksellään taiteilijasta yrittäjä. Ja sivutoimisesta taiteilijasta päätoiminen vain pyörittelemällä pykäliä. Somessa onkin perustellusti ihmetelty, onko Suomi enää oikeusvaltio. Hyvinvointivaltio valitettavasti on enää haalistuva muisto.

Judith Krapi kertoi Afrikan oleva ihana ja rikas maanosa. Sen ovat monet monikansalliset yhtiöt huomanneet. Yhä edelleen (kuten vuosisatojen ajan) maanosan rikkaudet valuvat jonnekin muualle kuin afrikkaalaisille itselleen. Valitettavasti suomalaistenkin osittain omistamia suuryhtiöitä valvoo etujaan Afrikassa.

Paneeli ei kyennyt tuottamaan mitään uutta ratkaisua nykyiseen tilanteeseen, tuskin mitään uusia tulokulmiakaan. Ihmisten ostovoiman lisääminen riittävän perustulon kautta nähtiin vaihtoehtona, mutta sitähän on vaadittu jo kauan. Oikeudenmukainen tulonjako verotuksen avulla olisi huomattava parannus nykytilanteeseen. Valtio kuitenkin supistaa kuntien määrärahoja ja kunnat joutuvat supistamaan palveluitaan. Tämä automaatti toimii hyvin tehokkaasti heikentäen juuri pienituloisten ja tulottomien elämää.

Liisa Ahola muistutti, että yhteisen jakamisen mallia toteutettiin Jerusalemissa liki 2000 vuotta sitten. Siellä alkuseurakunta otti vastuuta täysin turvattomien leskinaisten toimeentulosta. Silloin  annettiin vapaaehtoisesti omasta. Kirkon ensimmäinen virkakin oli diakonin virka. Hyväntekeväisyys ei kuitenkaan ole mikään ratkaisu. Yhteiskunnan on oltava oikeudenmukainen. Petra Packalén toivotti yleisön tervetulleeksi Joukkovoiman tilaisuuksiin ja mielenilmauksiin. Yksi ihminen on yksi ihminen, mutta joukolla olemme voima.

|||

Joukkovoimasta Vasen Kaistassa:

Joukon voima ja ihmisen arvo (27.3.2016)

Joukkovoima: Yhdessä yhteisellä asialla (13.3.2016)

Joukkovoimaa koko maasta Helsingissä (24.8.2015)

|||

Leikkauspolitiikka Veikka Lahtisen blogeissa

*

Sosiaalifoorumi ja Mahdollisuuden tori 2016 Vasen Kaistassa:

Seikkailu Mahdollisuuksien torilla (28.5.2016)

Joukkovoimalla Sosiaalifoorumissa (28.5.2016)

Sosiaalifoorumi tuo maailman Finlaysonille (21.5.2016)

|||

Tampereen Sosiaalifoorumi ja Mahdollisuuksien tori (Verkkosivut)

Tampereen Sosiaalifoorumi ja Mahdollisuuksien tori 2016 (Facebookissa)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *