ULLA-LEENA ALPPI
Mitä muuta kaupunginvaltuutettu tekee kuin osallistuu valtuuston, valtuustoryhmänsä ja omien lautakuntiensa kokouksiin? Tätä kysytään taas kuntavaalien lähestyessä, joten piirrän yhden muotokuvan siitä, millaista valtuutetun työ tällä hetkellä on.
Tavallisellakin valtuutetulla, joka ei ole ryhmäjohtaja tai kaupunginhallituksen jäsen, riittää hommia Tampereen kokoisessa kaupungissa. Valtuutettu lukee pitkien esityslistojen lisäksi paljon muutakin tausta-aineistoa, osallistuu monenlaisiin kokouksiin, tapaa kuntalaisia ja vastaa heidän yhteydenottoihinsa.
Valtuutettu myös tutustuu mahdollisuuksiensa mukaan kaupungin palveluihin ja kolmannen sektorin palveluihin, joita kaupunki ostaa, sekä järjestöihin ja yhteisöihin, joita kaupunki avustaa taloudellisesti. Sanottakoon heti, että valtuutettujen osallistumismahdollisuudet tässä ovat hyvin erilaiset riippuen perhetilanteesta ja siitä onko säännöllisessä päivätyössä vai ei. Itselläni on jo mahdollisuus käyttää myös päiväaikaa ja esimerkiksi viime vuoden aikana tutustuin yli kahteenkymmeneen palveluun. Aika monessa mukanani oli vuorotteluvapaalla ollut demarivaltuutettu Johanna Loukaskorpi.
Tutustumiskohteet valikoituvat paljolti oman lautakunnan toimialueen kautta. On paitsi tärkeää, myös hyvin kiinnostavaa nähdä, millä tavalla lautakunnan päätökset käytännössä toimivat, mihin päätöksenteossa kannattaa kiinnittää huomiota. Lautakunnassa me kuulemme johtavia viranhaltijoita, mutta pidän erittäin tärkeänä tutustua myös työntekijöihin ja kuulla heidän kokemuksiaan. He ovat käytännön asiantuntijoita ja sen vuoksi heiltä saatu tieto on korvaamattoman tärkeää päätöksentekijälle. Oman lautakunnan (lasten ja nuorten palveluiden lautakunta) asioiden lisäksi minua vasemmistolaisena vaikuttajana kiinnostaa tietysti se millä tavalla Tampereella pidetään huolta kaupunkilaisista, joilla on pitkäaikaisesta työttömyydestä, köyhyydestä tai sairaudesta johtuvia ongelmia.
Viime vuoden aikana tutustumiskohteitani olivat Tampereen lastensuojelun sijaishuollon asiakasohjausyksikkö Luotsi, Lapsiperheiden eteläinen ja läntinen sosiaaliasema, Sijais- ja jälkihuollon sosiaaliasema Satama, Perheneuvola, Hervannan sosiaaliasema, Päihtyneiden päivätoimintakeskus Huoltsu, Ensi-ja turvakoti, Tyttöjen talo, Nuorten turvatalo, Nuorten talo, Nuorisokahvila Uniikki, Niemenrannan päiväkoti, Kalkunvuoren päiväkoti, Hervannan neuvola, Juhannuskylän koulu, Vuoreksen koulu, Tipotien sosiaali- ja terveysasema, Sosiaalipäivystys, Aikuissosiaalityön sosiaaliasema Sarvis, Päihdekuntoutujien tuetun asumisen yksikkö Hervannassa. Lisäksi kävin tutustumassa tunnelityömaahan, Sara Hildenin taidemuseoon, ja osallistuin Lasten parlamentin ja Nuorisovaltuuston kokouksiin, neljäsluokkalaisten vaikuttamispäivään, ja moniin erilaisiin seminaareihin. Seminaareista eniten jäivät mieleen vanhuspalveluita, omaishoitoa, aikuissosiaalityötä, sekä lastenkulttuuria pohtivat seminaarit.
Jokainen tutustumiskäynneistä oli hyödyllinen itsessään ja myös kokonaiskuvan syntymisen kannalta. Pähkinänkuoressa sanottuna Tampereella on paljon ja monipuolisesti palveluita, mutta koordinaatiossa on paljon toivomisen varaa. Kaikki toimijat eivät tiedä toisistaan eikä palvelun tarvitsijaa aina osata ohjata oikeaan paikkaan. Suurin ongelma on se, että monissa palveluissa erityisesti sosiaalityön puolella on liian vähäisistä resursseista johtuvia puutteita. Työntekijät tekevät parhaansa, ovat työhönsä motivoituneita, mutta heitä on liian vähän.
Jo tällä viikolla tapaan huostaan otettujen lasten vanhempien ryhmän, Voikukkia, ja parin viikon kuluttua vastaan omalta osaltani valtuutetuille esitettyyn haasteeseen tutustua vanhuspalveluihin. Seuraan yhden työvuoron ajan sitä, miten eteläisen alueen kotipalvelu toimii. Kotipalvelusta tulee paljon palautetta, myös erittäin kriittistä, ja toivonkin että valtuutettujen havainnoista tehdään yhteenveto, joka käsitellään ikäihmisten palveluiden lautakunnassa.
Ja vielä lopuksi. Kunnallispolitiikka saattaa kuulostaa tylsältä ja paperiselta. Kun se ulottuu valtuustosalin ulkopuolellekin, on se hyvinkin elämänmakuista.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu.
